Smells like a Skunk´s spirit

Jänismiehen työkaveri E. kertoi syömässä ollessamme, että kun hän oli lähtenyt myöhään yöllä työpaikaltaan ja avannut ulko-oven vauhdilla, sen edessä oli odottanut yllättynyt haisunäätä. Yllätys oli ollut molemminpuolinen ja sen osapuolet olivat kuulema jähmettyneet sarjakuvamaisesti paikalleen pohtimaan seuraavien sekuntien viisainta siirtoa. Haisunäätä oli ollut armelias ja häipynyt yöhön spruittaamatta kuuluisaa hajustettaan E:n päälle. Skunkin haju kuulema muistuttaa palaneen kumin käryä ja se voi täälläpäin aina silloin tällöin häilähtää nenään jostain pusikosta.

Olimme sitten viime viikonloppuna myöhään yöllä käymässä Wegmansilla ja menimme ostostemme kanssa autoon. Lähtiessämme ajamaan parkkipaikalta, näin ikkunasta ulos katsoessani kuinka kanssamme yhtä aikaa liikkeelle lähti valkoinen pörheähäntäinen otus. Vähän selkä köyryssä, näätämäisesti hipsuttaen. Aivojeni luonto-ohjelmien kouluttama tunnistuskeskus sai minut huutamaan Jänismiehelle, että ”kato, kato, kato se on skunkki.”

Ei varmaan oo, Jänismies sanoi ajaessamme hetken matkaa valkoisen pörröhäntäisen hissuttelijan perässä. -Koska se on selästä ihan valkoinen ja skunkit on raidallisia.

Mutta kun se oli skunkin muotoinen ja skunkilla tavalla skunkkimainen. On se skunkki, vänkäsin vaikka tiedänkin miltä vähintään sarjakuvien raitaskunkit näyttävät.

Seurasimme autolla hiljaa perässä liruttaen, kun otus katosi Wegmansin ohi kulkevan joen rantaheinikkoon. Se oli hyvin valkoinen. Heti kotona menin nettiin tarkistamaan ja sain todeta olleeni oikeassa. Skunkeista on useita värimuunnoksia, jopa albiinoja! Nih.