h1

Ithaca Coffee Company

Touko 10, 2009

Coffee company

Mikäs sen ilahduttavampaa kuin löytää ennen käymätön kahviin, kahvin oheistuotteisiin ja monenlaisiin vietteleviin herkkuihin erikoistunut liike, eli gourmet shop. Kylässä olevien ystävien tarkkojen silmien ansiosta bongasimme Triphammer Mallilta viehättävän liikkeen nimeltä Ithaca Coffee Company. Johan alkoivatkin kahvintuoksuun erikoistuneet hajureseptorini kihelmöidä heti oven raosta pujahdettuamme.

Olemme toki käyneet Coffee Companyn Ithacan keskustassa sijaitsevassa haarakonttorissa, (osoitteessa 311 E. Green St., Gateway Commons), mutta tämä pääkonttori on jäänyt jostain syystä aiemmin huomaamatta. Keskustan kahvila on sen sijaan ollut yksi lemppareistani jo senkin erikoisuuden takia, että sen valikoimista löytyi jopa suomalaista hapankorppua.

Suurempi ICC löytyy osoitteesta 2255 N. Triphammer Rd, yli neljäkymmentä vuotta vanhasta suurehkosta liiketilasta, joka on jäänyt selvästi vähän matkan päässä sijaitsevan, suuremman ja modernimman Pyramid Mallin varjoon. Ithaca Coffee Company on kaupungin vanhin kahvinpaahtamo.

Viihtyisässä kahvilassa on tarjolla baristojen taiteilemia kahveja (ja teetä), pitkät hyllyrivilliset kahvin ja muiden kuumien juomien valmistamiseen tarkoitettua esineistöä, keraamisia mukeja, kaikenlaisia nameja – jopa hollantilaista lakritsaa, suklaata, gourmetherkkuja, juustoja ja paikallista olutta.

Paikka on erittäin silmänruokainen ja kulinaarisesti inspiroiva paikka, jossa mieluusti hypistelee ja tutkiskelee tuotteita pidemmänkin tovin. Sieltä vain tuskin pääsee ulos ostamatta mitään. Itselle tarttui sitten mukaan se hollantilainen lakritsipussi ja pöytään piti myös istahtaa siemaisemaan tuju tuplaespresso.

Paikkaa ei turhaan mainita kahvinrakastajan paratiisiksi ❤

h1

Cornell Pao Bhangra

Touko 9, 2009

PAO BHANGRA

Kävimme tuossa huhtikuun puolivälissä katsomassa Cornellin Pao Bhangran esityksiä. Lainaan selitykseksi Wikipediasta, että Bhangra (pandžabiksi ਭੰਗੜਾ tai بھنگڑا, bhaṅgṛā) tarkoittaa sekä Punjabin alueella syntynyttä maanviljelijöiden leikkimielistä sadonkorjuutanssia että siitä edelleen kehitettyä populaarimusiikin tyyliä, jonka Punjabi-siirtolaiset kehittivät Englannissa 1970-luvulla.

Tarjolla oli siis intialaistyylistä, hassuttelevaa tanssia ja erittäin värikkäisiin asusteisiin pukeutuneita, hilpeitä tanssijoita. Paikalla oli useita Bhangra-ryhmiä ympäri maata ja tapahtumaa mainostettiin Pohjois-Amerikan suurimpana Bhangra-tanssin esillepanona.

Tanssi oli aikansa ihan hauskaa katseltavaa ja esiintyjillä näytti olevan hyvä meno päällä.  Musiikki pisti karun Barton Hallin rakenteet hytkymään. Seurasin huvittuneena, kuinka katsomon vieressä vuoroaan odottelevat esiintyjät pukeutuivat monimutkaisiin asusteisiinsa ja laskostivat sekä näpräsivät käsittämättömän hankalan näköisiä turbaaneja toistensa päähän.

Tunnin ajan mielenkiintomme pysyikin yllä, mutta sitten alkoi tökkiä, sillä tanssit olivat aika lailla toistensa kopioita eikä mitään ihmeempiä akrobaattisia yllätyksiä tullut vaikka niitä hiukan odottelimmekin. Häivyimme siis suosiolla puoliajan jälkeen ja kun noin puolitoista tuntia myöhemmin kävelimme uudelleen hallin ohi, punjabimusiikki raikasi siellä edelleen täysillä.

Voin suositella, mutta vain pieninä annoksina kerrallaan.

h1

Sneezing Forbidden!

huhtikuu 3, 2009

gesundheit_3191151

Äkäisen flunssan jälkiseuraamuksena sain pitkäkestoisen nuha- ja räkäkirnujälkitaudin. Koko ajan saa olla niistämässä ja kröhimässä keuhkoista limaa. Äänikin on edelleen paineessa ja kantaa huonosti kuin jollain ketjupolttajalla.

Olen kuitenkin ryöminyt sinnikkäästi ihmisten ilmoille ja liikuntaharrastuksiini, koska olo on muuten ihan normaali. Nenäliina vaan käden ulottuvilla, niin kyllä se siitä taas lähtee rullailemaan. En nyt kuitenkaan suostu olemaan useita viikkoja eristyksissä kuin spitaalinen, vain yhden jo ohi menneen pöpön takia.

Mutta niistellessäni mieleeni on hiipinyt kumma epäluulo. Olen ollut huomaavinani, että amerikkalaiset kanssaihmiseni eivät niistä, kröhi tai juurikaan aivastele. Ei vaikka korvat hörössä kalastelisin edes pientä, äänen avaamiseen tarkoitettua kröhistelyä. En muista kuulleeni joogatunnilla niiskutuksen niiskutusta ja minusta alkoi tuntua, että paheksuvat katseet porautuivat minuun töristäessäni (mahdollisimman hillitysti toki) vuotavaa nenääni. Toinen vaihtoehto on tietysti se, että olen tullut vain vainoharhaiseksi. Tuli kuitenkin hyvin elävästi mieleen yläasteajat, jolloin kärsin helvetillisestä (siis alleviivaan helvetillisestä) kroonisesta allergisesta nuhasta ja eräskin kerta, kun kotitaloustunneilla samassa ryhmässä työskennellyt blondi neitokainen tokaisi minulle inhoavaan äidilliseen sävyyn, että lopeta tuo niiskuttaminen ja käy niistämässä.

Sen tiedän, että japanissa julkista niistämistä pidetään suunnattomana kauhistuksena. Pakistanissa julkisella paikalla  turahtanut pieru sen sijaan velvoittaa sinut jopa kuolemaan häpeästä ts. tappamaan itsesi. – Siis ihan oikeasti, ilman hymyn häivää. Ja Amerikassa röyhtäilykin on kuulema hivenen sopimatonta. Mutta olisiko jopa niistäminen paheksuttua, kun sitä kerta näin ahkerasti vältellään. Eivät täkäläiset sentään niin terveitä tai lääkittyjä voi olla, etteikö heillä olisi tarvetta siihen. Pitävät ruojat kokolattiamattojakin joka talossa allergioita innostamassa.

Jos aivastus sitten kaikesta huolimatta pääsee, niin sitä olisi kuulema kohteliasta edes kommentoida jollain jumalan siunauksella tai muulla diipadaapalla. God Bless you -toivotukseen aivastajan pitää aina vastata Thank you.

Olipa niin tai näin, löysin ainakin hiuksia nostattavan pakinan, jossa pohdiskellaan niistämisen ja muun turskinnan  kieltämistä varsin irvileukaiseen sävyyn:

Government Regulation of Sneezing

by Fred E. Foldvary

”The last unregulated human behavior is sneezing!” exclaimed the president’s Doctor in Chief. ”Sneezing is a leading cause of disease, including the flu. Sneezes need to be regulated, just as we regulate drugs, guns, and pollution. Millions of germs spew out when a person sneezes. The germs whiz out at 130 kilometers (80 miles) per hour! We need to reign in this unbridled sneezing.”

The Family Association for a Cleaner America endorsed the anti-sneezing regulations. ”Sneezing is not only a public menace,” it declared in its press release. ”Every sneeze is a message from Satan. The devil takes control of your body whenever you sneeze. We should no longer tolerate wild sneezing as something one can’t help. Yes you can control sneezing, just as you can avoid fornication, intoxication, and prestidigitation!”

The American Civilian Liberty Society has announced its objection to restrictions on sneezing, stating that ”sneezing is a natural act.” The Doctor in Chief rebutted this objection, saying ”Mosquitos are also natural, but we kill them, and properly so.”

The legislation passed by Congress prohibits any consecutive sneezing (also referred to as ”sternutation”) with more than three hapchoos. Penalties increase with each extra hapchoo. The law also prohibits saying ”God bless you” and ”Gesundheit” or ”health” in any language (such as ”salud” in Spanish). Any person in the United States who says ”God bless you” more than three times in response to a sneeze during the calendar year will be subject to a prison sentence.

”It is ridiculous to say ’God bless you’ for offensive, disease-spreading behavior,” said the chief doctor. ”We need to change our culture. It used to be OK to be racist in America, and now we see that this was wrong. It’s the same with sneezing. It’s worse than racism, because it is dangerous and uncivilized. Children should be spanked every time they sneeze.”

The president signed an addendum to the anti-sneezing legislation, declaring that sneezing is not speech, and the First Amendment does not apply to sneezes. ”There is no Constitutional barrier to outlawing and penalizing sneezing,” said the President. The Attorney in Chief agreed: ”If we can outlaw drugs, we can certainly control sneezing.”

Sneezing in the work place is also an economic problem. Millions of hours of labors are lost by worker sneezing. ”Employers can increase productivity by stifling employee sneezing. The war on sneezing will make America more competitive internationally,” said the Chief Doctor.

Sneezing has in fact been widely recognized as dangerous and anti-social, as etiquette and custom has required people to cover their faces when they sneeze. Many of our cultural practices have become legislated in law. ”So why not also sneezing?” said the Attorney in Chief. The anti-sneezing law requires sneezers to cover their faces when they sneeze.

Sneezing in school has become a national epidemic. Millions of children sneeze every day, interrupting class. Sneezing is highly contagious – one sneezer can get all the other students to sneeze like a chorus. ”Teachers should be a major front in the war on sneezing,” said the Doctor in Chief. ”We will make sneeze control a major element in our ’no child left in the rear’ program.” School districts which do not have an adequate sneeze-stifling policy will be denied federal funding.

Very few countries currently regulate sneezing. America, which has been falling behind other countries in social legislation, can now leap ahead on this health issue, according to America’s chief doctor. ”Other countries will follow our lead on stamping out excessive sneezing,” said the Attorney in Chief. ”Sneezing is worse than AIDS and cancer, because it affects everybody.”

”We are going to have a great cultural shift,” exclaimed the Doctor in Chief. ”Sneezing will in the future be regarded as highly offensive, like being naked in public or obscene speech. To those who say sneezing is involuntary, our response is that we will allow three natural sneezes, although most folks should be able to stifle after the first sneeze. But if some delinquent keeps going after three sneezes, then he is at fault. This legislation is reasonable and fair. We need to think of public health! What is more important than health?”

The president added, ”The war on sneezing also has to be seen as an important part of the war on terror. Terrorists could distract the public one terrorist sneezing while the other sets a bomb. Sneezing a particular number of times could also send signals to other terrorists. We have to close every opportunity that terrorists can exploit. Sneezing should be recognized as unpatriotic.”

”Yes,” said the chief doctor. ”From now on, instead of responding with ”God bless you” or some health-related expression, say to the sneezer: Shame!” Every sneeze should be responded to with ”shame!” Hapchoo! ”Shame!” Hapchoo! ”Shame on you!”

Indeed, the times they are a – hapchoo! – changing.

h1

Sushi O Sake Japanese Restaurant, Ithaca NY

maaliskuu 8, 2009

Kulinaristiset elämyksemme Ithacassa ovat kehittymässä erittäin myönteiseen suuntaan. Sääntö tässä näyttää olevan se, että pitää vain sinnikkäästi etsiä, etsiä, etsiä ja kokeilla ihan kaikkea mahdollista, että alkaa löytymään niitä todellisia mielihyvän lähteitä ja helmiä. Asiaan voi vaikuttaa myös se, että epäilen makuaistiimme alkaneen ilmaantua muutoksia. Herkkyys tietyille oudoillekin vivahteille on selkeästi lisääntymään päin, samalla kun auvoisat muistot suomaisesta höyryävästä ruisleivästä, savukalasta, Nummis pizzoista, salmiakista ja muista kotimaan ihanista eineksistä ovat alkaneet vähä kerrassaan haalistua. Ei unohtua, mutta ehkä antaa tilaa muillekin kokemuksille, huolimatta siitä etteivät uutuudet ehkä kuitenkaan vedä vertoja kotimaisille.

Ulkona syömisen viehättävyyttä ja vetovoimaa täällä muuten lisää huomattavasti se, että se on vain kerta kaikkiaan niin paljon halvempaa. Samalla hinnalla, mitä Suomessa käy kietaisemassa naamaansa kahvit ja pienen leivoksen, saa täällä jo syötyä kohtuullisen hyvän aterian. Täytynee ottaa kaikki ilo irti, sillä Suomeen palattuamme tämä kokeileva luksus tuskin tulee jatkumaan ainakaan tällä tiuhuudella.

Tämän viikonlopun kokeiluissa menimme keskustassa, osoitteessa 107 N Aurora St sijaitsevaan japanilaiseen paikkaan nimeltä Sushi O Sake Japanese Restaurant.

Paikka on hyvin siisti ja pelkistetty ulkoasultaan. Kokit sekä henkilökunta näyttivät niin viimeisen päälle suitulta, että hetken käväisi mielessä, että olisiko sinne pitänyt peräti pukeutua erityisemmin. Noo, tuli sinne hetken päästä eräs TKD-opettajistammekin seurueineen, ihan normaalin arkipäiväisissä asusteissa, joten ei tarvinnut asiaa kauemmin murehtia.

Tilasin itse alkuruuaksi tarjoillun Miso-keiton lisäksi Ura-nimisen sushirullan. Annoksessa oli kuusi savulohta sisältävää sushipalaa, jotka olivat melkein liian isoja siihen, että olisivat mahtuneet kunnialla suuhun. Niissä oli hieman taiteilemista syömäpuikkojen ja siivon pureskelun (=posket pullollaan moussuttamisen) kanssa, mutta helkutin hyviä ne olivat. Puikkojen lisäksi ei tuotu haarukoita pöytään, joten ravintola edellyttää hienoista sorminäppäryyttä ja puikkojen käytön taitoa.

Jänismies tilasi oikein kunnon aterian, johon kuului alkuruokasalaattia ja iso kulhollinen erilaisia meren älliäisiä sisältävää keittoa. Annoksessa oli ainakin lohiviipaleita, sinisimpukoita, katkarapuja ja jotain pienen meduusan näköisiä pussukoita (jotka olivat todennäköisesti kampasimpukoita), lasimaisia nuudeleita ja ehkä merilevää. Lisukkeena tarjoiltiin riisiä. Taitavasti tuo siippa vaan kalasteli puikoillaan kiinteät palaset keittonsa seasta, hän kun on meidän perheemme sorminäppäryysvirtuoosi.

Ihanan kevyt ja maistava ateria kaiken kaikkiaan. Tänne tuon ehdottomasti kevään odotetut vieraani.

h1

Aldi

maaliskuu 7, 2009

Olen jo pitkään verrytellyt ajatusta siitä, että kirjoittaisin Ithacan ruokakaupoista yleissilmäyksen, sillä silloin kun itse saavuin tänne, olisi ollut erittäin mukava tietää etukäteen, mitä kauppoja täällä on ja millaiset valikoimat niistä löytyy. Eri kauppojen kollaamiseen ja tuotevalikoimien läpipenkomiseen on nimittäin mennyt kiitettävästi aikaa, ja vaivaa. Vaikka onhan tarjolla olevien hyödykkeiden tarkastelu ja vertailu toisaalta myös osa uuden elinpaikan piristävää eksotiikkaa. Stimuloi ainakin mukavasti metsästäjä-keräilijä-aivosoluja, kun ei kerta sieneen, kalaan tai marjaankaan pääse.

Jospa aloittaisin katsauksen vaikka kaikkein pelkistetyimmästä versiosta, jossa tuli itse asiassa käytyä ensimmäistä kertaa vasta tänään. Kyseessä oli saksalainen Aldi-liikeketju, joka oli ensisilmäyksellä ihan identtinen mesta  Suomessa dissaamani Lidlin kanssa. Karua, krumeluuritonta varastomeininkiä, tiukasti pakattua ruokaa ja muutamia naurettavan rumia vaatteita. Luomua ei tarvitse edes etsiä, mutta löytyi sentään Hintatasoltaan ehdottomasti edullisin paikka mikä toistaiseksi on tullut vastaan. Laadukkuuteen en ota sen kummemmin kantaa, kun en kerta tiedä tyhjentävästi sitäkään, mistä eliittisupermarket Wegmansin safkat ovat peräisin.

Aldissa voi kehua sitä, että sieltä saa saksalaista (hyvää!) suklaata ja Haribon viinikumikarkkeja. Muuten hyllyt notkuvat enimmäkseen sellaisia vanerisia valmiseineksiä, että ei ihan ensimmäiseksi tulisi mieleen mennä niitä ostelemaan saatikka syömään.

Puolitoista dollaria maksavassa maitogallonassa oli aika päätä huimaava ero Wegmansin pitkälti kuudetta dollaria maksavaan luomumaitogallonaan. Gallonahan on siis noin neljä litraa. Jätimme tarttumatta tarjoukseen, sillä luomua ostaessaan kuitenkin uskoo edes hiukan siihen, ettei kisko samalla GMO-, antibiootti-, torjunta-aine- tai kasvuhormonimoskaa sisuksiinsa.

Kaikkein paras puoli tässä ”ruokavarastossa” oli se, että Aldin työntekijät saivat istua kassoilla tuoleissa ja asiakkaat pakkasivat itse ostoksensa, ihan niin kuin järkevässä Suomessa. Mielestäni amerikkalainen kassatyöntekijää seisottava ja raskaalla pakkaustyöllä tarpeettomasti rasittava myyntityökulttuuri menee nimittäin liian pitkälle palvelualttiudessaan. Ihan mielelläni kuitenkin itse pakkaan ostokseni ja annan myyjän istua, jos sillä  vähänkin säästän jonkun työntekijän käsiä, jalkoja ja selkää.

Ostoksemme tulivat maksamaan noin 20 dollaria ja vitsailimme, että Aldi on sitten ainakin varalla vaihtoehdoksi siihen, jos täytyy tempaista tässä keväällä joku kunnon säästökuuri kesälomamatkailun varmistamiseksi.

Ithacan Aldi sijaitsee osoitteessa 505 3rd Street.

h1

Taste of Thai

maaliskuu 2, 2009

Thairuuan ystäville löytyy Ithacasta useampikin thairuokapaikka (laskujeni mukaan ainakin neljä), mutta erityisen maininnan ansaitsee keskustan kadulla numerossa 216 sijaitseva Taste of Thai. Paikka on palkittu niin Ithacan parhaana etnisenä, kuin parhaana itämaisenakin ruokapaikkana.

Taste of Thai ansaitsee hyvän ruokansa lisäksi kehuja myös rennosta ilmapiiristään, ystävällisestä palvelustaan ja siitä että heillä on verkossa kotisivut, joilta löytyy esimerkkiruokalista. Ja annokset kyllä maistuvat. Siellä viimeksi syödessäni totesin, että olisikohan kovin epähienoa nuolla lautasensa puhtaaksi 🙂

Toinen aivan ihana, mutta valikoimiltaan ja annoksiltaan rutkasti yksinkertaisempi ja halvempi paikka nimeltä Little Thai House löytyy kampusalueelta osoitteesta 202 Dryden Road. Sinne tulee suunnattua usein päiväsaikaan lounaalle, sillä aterian saa jotakuinkin viidellä dollarilla. Voisin mättää paikan Yellow Curryä vaikka joka päivä kyllästymättä! Mitenköhän ne oikein tekevät sen makujen taikatempun? Eihän siinä ole kuin kookosmaitoa, perunaa, porkkanaa ja tofua sekä mausteita ja silti se on kuin juhla-ateria.

Minä vaan tykkään thairuuasta ihan mahdottomasti. Jänismieskin muuten, paitsi että vihaa niihin laitettavaa korianteria yli kaiken. Voisin kerta kaikkiaan elää pelkästään sillä vaikka elämäni loppuun asti (jos kahvi kuuluisi kauppaan). Valitettavasti en ole vielä itse sisäistänyt thairuuan valmistamisen salaisuuksia kaupasta ostamieni hyvänmakuisten ja pitkälti luonnonmukaisista aineksista tehtyjen Thai Kitchen -valmisruokia pidemmälle. Olisi kyllä haastetta opetella. Currykookoskastiketta, pähkinöitä, chiliä, kuullotettuja sipuleita, inkivääriä, galangaa, salaperäisiä tuntemattomia kasviksia (maistoin viimeksi aivan ihanan makuista, munankuorenmuotoista valkoista kasvista, jonka lajiketta en pysty arvailemaan mihinkään suuntaan), limeruohoa, mmmm!  Thaimaalaiset ovat kyllä yksiä keittiöjumalia.

h1

Used Books Heaven

maaliskuu 1, 2009

book-barn

Ithaca on kirjahullun ihmisen taivas, paratiisi ja nirvana. Täällä tulee entistäkin enemmän kirjahulluksi, ihan kuin en olisi ollut jo tarpeeksi muutenkin. Ja uutena unelma-ammattitoimipisteenäni onkin alkanut siintää, väikkyä  ja kummitella käytettyjen kirjojen keidas. Sellainen, kuin esimerkiksi Turun Puutorilla sijaitseva Omituisten Opusten Kauppa.

Ithacasta löytyy useita suuria kirjakauppoja, kuten Barnes&Nobles, Borders ja Cornell Store. Minulla on niihin suurimman osan ajasta itseni asettama porttikielto, sillä liian monilla hyvillä kirjoilla on katala taipumus hypnotisoida minut ostamaan itsensä.

Ja sitten täältä löytyy liuta vastustamattomia antikvariaatti-aarreaittoja, joista en pysty pysyttelemään poissa. Tämän yhden pienen kaupungin sisällä pyörii aivan huikea määrä second hand -kirjoja, jotka kiertävät tehokkaasti  käytettyjen kirjojen markkinoiden kautta uusille omistajille. Opiskelijat ja työntekijät raijaavat niin ympäri Amerikkaa kuin muuta maailmaakin kirjoja, jotka jättävät lähtiessään tänne muiden löydettäväksi. Suomenkielisiä kirjojakin olen nähnyt, mutta en sellaisia joita olisin viitsinyt itselleni ostaa, mm. jonkun takahikiän historiikki ja joku romanttinen hömppäkirja.

Ithacan mahtavin käytettyjen kirjojen tapahtuma on Friends of the Libraryn järjestämä puolivuosittainen kirjamyynti, jossa on tarjolla noin 250 000 nidettä. Ihmiset käyvät pudottamassa puolen vuoden aikana organisaation postiluukusta sisään lahjoituskirjoja,  jotka vapaaehtoiset ihmiset sitten lajittelevat ja myyvät. Mutta 250 o00 nidettä kaupungissa, jossa on 30 000 asukasta?! Kaksi kertaa vuodessa?! Tapahtuma on maanlaajuisesti noteerattu.

Sieltä ei selviä yhtenäkään päivänä ulos ilman syliin kasattua kirjavuorta. Heti sisään astuessa alkaa musteen makuinen kuola valua suupielistä.

Ensimmäisenä päivänä kirjat maksavat 4 dollaria kappale ja silloin kannattaa satsata helmiin. Hinta putoaa joka päivä, kunnes viimeisenä myyntipäivänä kaikki tapahtumassa myytävä maksaa vain 10 senttiä kipale. Turha luulla, etteikö viimeisenä päivänä muka tekisi löytöjä, nimimerkillä ”Haiteksti, kasa Fitzgeraldia ja nimikirjoituksella varustettu Anne LeBastillen Woodswoman uivat mun reppuun ko. hinnalla.”

Sattuneista syistä kokeiltua on tullut sekin, miten hidasta rahjustamista kilometrin mittainen kotimatka on ratkeamistäysi reppu selässä ja kaksi kirjakassia käsissä. Ei ihme, että minulla todettiin lievä skolioosi 🙂 Kirjahyllynurkkauksemme notkuu kirjojen painosta siitä huolimatta, että viime kesänä matkustin Suomeen kaksi omaa ja kaksi Jänismiehen matkalaukkua kirjoja pullollaan ja käsimatkatavarastakin taisi pilkottaa muutama eepos. Ja se oli vasta alkusoittoa, auta armias kunhan kotimatka ensi syksynä koittaa.

******

Ithacan keskustakadulla on viehättävä kaksikerroksinen käytettyjen kirjojen kauppa nimeltä Autumn Leaves Used Books, jossa myydään ensisijaisesti populaarikirjallisuutta. Kaupan valikoima ei ole vielä saanut minua järjiltäni ostomielessä, mutta siellä on aina mukava käydä hiplaamassa selkämyksiä ja istumassa sumpilla yläkerran Pöllökahvilassa.

Keskustan toinen tietämäni antikvariaatti nimeltä The Bookery sijaitsee DeWitt Mallin tiloissa. Selailen aina siitä ohi kulkiessani alehyllyyn esille laitettuja opuksia, mutta paikan varsinaista kokoelmaa en ole vielä käynyt läpi. Kaupan tila on hieman liian intiimi ja hienostunut, että siellä voisi tuijotella rauhassa kaula kenossa kirjoja tai istua lattialle selailemaan niitä. The Bookery näyttäisi sitäpaitsi kallistuvan enemmän harvinaisten ja vanhojen arvokirjojen keräilyn suunnalle ja siihen minulla ei itse asiassa ole minkäänlaista kiinnostusta, sillä minhän hankin ainoastaan kirjoja joiden tarina tai asiasisältö kiehtoo itseäni.

Kolmas mainitsemisen arvoinen on osoitteessa 205 N. Aurora St., sijaitseva Colophon Books, joka näyttäisi myyvän kaikkea jännää scifistä fantasiaan. Olen silmäillyt usein ohi mennessäni ikkunassa näytteillä olevaa kirjaa Why Cats Paint ja toista opusta jossa esitellään puihin rakennettuja latvustaloja.

Heti Colophonin naapurissa on puolestaan sarjakuvien antikvariaatti ”Comics for Collectors” jossa kävin toki heti ensimmäisinä Ithacan päivinäni kuolaamassa vanhoja Hämähäkkimies ja Musta Kissa -sarjiksia.

*****

Varsinaisen romanttisen kirjahulluudenpuuskan sen sijaan aiheuttivat kaksi Drydenin suunnalla sijaitsevaa kirjalatoa. Kyllä, luitte aivan oikein. Kaksi latoa jotka on rempattu pienen kirjaston kokoisiksi käytettyjen kirjojen myymäläksi. Niissä on aivan helkkaristi kirjoja tarjolla. Voin vakuuttaa, että niiden tunnelma pisti meikäläisen mielikuvituksen vauhdikkaasti liikkeelle.

Book Barn of Finger Lakes sijaitsee Drydenissä, osoitteessa 198 North Rd Dryden. Se on hyvin karun näköinen ja talvella aika vilpoisa rakennus, joka kätkee sisuksiinsa hämmästyttävän määrän eri alojen kirjoja. Siellä on ullakkotilakin, jonne on raijattu kasoittain fantasiapokkareita.

Myöskin Phoenix Used Books sijaitsee Drydeniin päin menevän tien varrella, jokseenkin Freevillen liepeillä, osoitteessa 1608 Dryden Rd. Latoa ei voi olla huomaamatta, sillä sen punaiseen kylkeen on maalattu karhun kokoisilla kirjaimilla ”BOOKS”. Tämä lato on paljon edellistä lämpimämpi paikka talvivieraalle. Jänismieskin jämähti siellä puoleksitoista tunniksi selaamaan yksistään fysiikan hyllyä.

Liitän tähän  vielä mukaan osviittanani toimineen, Ithacan kätkettyihin kirja-aarteisiin opastava Pamela Goddardin kirjoittaman artikkeli, jonka halusin poimia talteen. Siinä selostetaan enemmän taustoja ja kiinnostavia tietoja noista mainitsemistani kohteista.

Have you ever wanted to go on a treasure hunt? Thanks to the editors of the Ithaca Times Ive just completed one. My quest sent me to some unusual places, down dark twisting aisles, sorting through thousands of items for some true gems. My search was successful. I found that, for book lovers, theres plenty of treasure to go around.

On the shelves of Ithacas five used bookstores, you can find art and antiques from around the world, mouth watering culinary creations, and pristine examples of engineering and transportation. There are guides to the natural world, the spiritual world, and utopian worlds yet to be realized. And there are stories. Millions of stories: true and imagined, past and future, individual and global.

The fact that Ithaca has five well stocked used and rare bookstores is a treasure in itself. The Book Barn of the Finger Lakes, Phoenix Books, Ithaca Books, Autumn Leaves, and The Bookery are each an adventure worthy of hours of exploration. Each is as individual as the personality of its owner.

Every book lover will find a style that resonates with them, whether it is the cool elegance of The Bookery, the academic sophistication of Ithaca Books, or the pleasing populist collections at Autumn Leaves. If you like to spend hours exploring nooks and corners, Ithacas two bookstores-in-barns are the places for you. These are perfect places to spend most of a day on rainy weekends. With thier mazes of book racks, housed in old barns, the stores are distinctive.

Simply finding the Book Barn of the Finger Lakes is something of a quest. The Book Barn is located in Dryden, across from the entrance to TC3. In the book selling business since the 1960s, Vladimir Dragan restored one of Tompkins Countys oldest barns in the early 1990s and has been operating the Book Barn since 1991. The barn itself is somewhat hidden on a little side road behind a large farm stand on Rt 13. An architect as well as bookseller, Historic Ithaca honored Dragan in 1994 for his adaptive reuse of the Book Barn.

Once you get there, you will find bay after bay of books. Among the 249.5 categories Vladimir has devised, youll find everything from the mundane to the esoteric. Dragan prides himself on the quality of his selections in all categories. The childrens book area has a castle reading area open to all ages. I found multiple copies of Fitzgeralds The Great Gatsby (Ithacas read for 2006) on the shelves, and some of the only books in the region on traditional folk music.


Somewhat closer to Ithaca, right on Rt. 13 in the town of Freeville, Phoenix Used and Rare Books boasts 100,000 volumes in 600 categories. Established in 1986, owner George Schillingers stock is as eclectic as the rural neighbors where he gets many of his books. Along with easy read paperbacks and classics of childrens literature, I found an enormous section on naval history and sailing, three shelves of Peace Studies, and a section on human sexuality with a notice on a high shelf reading, If youre not mature enough to put the book back…you might not be mature enough to look!


Schillinger says that unusual, and even off-center, books seem to gravitate to the Phoenix. Far back in the history room I found a pamphlet with the intriguing title, Handbook for Saboteurs. This small text is actually a fictionalized piece of propaganda from the National Maritime Union. Written in 1965 (during the red scare), the book was an anti-terrorism wake up call. Schillenger told me hed recently acquired a text from the other political direction, promoting the New Deal to the working class.


My personal find at the Phoenix was a 1922 gift edition of Adventures of a Brownie and Other Stories by Miss Mulock. I remember reading stories about small fairies known as Brownies at my grandmothers house. The color illustrations by Maria L. Kirk in this edition are whimsical and lovely. Priced at an accessible $25, I indulged.

Downtown Ithaca is fortunate to have three good used and rare bookstores, all within walking distance of each other. Two are side by side on the Ithaca Commons, and are open extended hours, seven days a week. Ithaca Books is a well-lit den of intellectualism.

Owner James Curran says that its focus on academic subjects sets Ithaca Books apart from other regional used book stores. While I visited, a university student came in looking for a text for one of her courses. In addition to expected shelf loads of literature and history, Ithaca Books has particularly well-stocked collections of art books and books on buddhism, as well as a collection of classical and jazz music on CD.

Used bookstores are about exploring. The store is completely different every few months, Curran says. ’People come in not only to find books, but to discuss ideas. Its like a bar, but were serving words and concepts.

Were a used bookstore trying to give the kind of selection youd find in a new bookstore, says Autumn Leaves owner, Joe Wetmore. I cover areas Ithacans ask for. Lots of cookbooks, art, poetry, history… especially local history.
Autumn Leaves offers books on tape and a downstairs room of vintage records along with the usual fare of fiction, social commentary, and childrens books. I found both popular titles and books youll seldom see. A case by the front register includes such rare finds as a book of essays from Sir Francis Bacon published in 1668 and a first paperback edition set of the Lord of the Rings.

Soft foot-falls on carpet and aged oak bookshelves give The Bookery in DeWitt Mall the feel of an intimate library. Owner Jack Goldman is celebrating his thirtieth year of selling rare treasures.  When it comes to finding interesting books, Goldman says, you have to be nimble. Most of his poetry texts, art books, and volumes of historic scientific works come from private referrals. The Bookery seems to have the largest collection of 18th, 19th, and early 20th century books in the region, including a case of books with fine bindings and a whole wall of special editions.
During my treasure hunt of books I was hard put to choose a single best find. Would it be a 1909 edition of Vehicles of the Air with fascinating photos and diagrams of early aeronautics? A 1923 limited edition set of early fantasy stories by Arthur Machen, numbered and signed by the author? The more current limited edition art creation volume of Vonneguts Slaughterhouse 5 found at Autumn Leaves?

My choice this week, still available in The Bookery, is a pristine copy of The Burgess Bird Book for Children. On the inside flyleaf, Thornton W. Burgess wrote this inscription to some lucky child. To know the birds is to love them. Perhaps this book may help you to do this. Their friend and yours – Thornton W. Burgess, 1949.

Whether you seek entertainment or wisdom, or you love books as rare treasures in themselves, you can find what you desire in the used and rare bookstores of Ithaca. I guarantee that you will find something you dont expect, something you didnt know existed, and something that will appeal to your personal sense of nostalgia.