Freedom to Choose

Eräs asiakaspalvelutilanteissa asiakkaan mielihyvää (=stressiä) lisääväksi tarkoitettu seikka täällä on se, että mitä tahansa ruokaa tilaat, joudut tekemään valintoja silmiinpistävän lukuisista eri vaihtoehdoista. Täällä käytännössä mihinkään kahvilaankaan ei mennä tilaamaan vain ”kahvia” vaan sille pitää antaa tarkat määreet paahdon tummuudesta, vetomitasta, kofeiinillisudesta, maitovarasta, sokerista, kannesta, hämmentimestä ja oheen tulevasta tai tulemattomasta naposteltavasta. Jos et luettele näitä itse, moni asiakaspalvelija käy ne yksi kerrallaan läpi, usein kysymällä niin rennolla kielellä ja vaillinaisilla lauseilla, ettei siitä aina saa selvää, jos ei tiedä mitä odottaa.

Itsepalvelukahvilassakin on lukuisa määrä vaihtoehtoja sille maidolle tai maidon korvikkeelle, jonka kahviisi muilutat ja täytyy sanoa nämä kaikki testanneena, että mitään herkulliselta kuulostavaa (irish coffee, french vanilla) ei välttämättä kannata kokeilla. Sitäpaitsi kaikki cafe-mattet sun muut tekomaidot sisältävät hyvin epäilyttäviä ainesosia, ilmeisesti jopa jotain valkaisuainetta jolla voi pestä pyykkiä. Eli älkää koskeko ainakaan niihin.

Sub-mallisen leivän tilaaminen on aivan erityistä palvelun juhlaa. Siinä käydään asiakkaan kanssa läpi koko leivän valmistusprosessi, hyvä ettei leivän leipomisen alkutekijöistä asti. Onhan se tietysti huomaavaista ja yksilöllistä palvelua, mutta joskus minun kieltämättä tekisi mieli mennä tiskille ja sanoa vain tunasub ja saada känttyni käteen ilman monipolvista tenttaavaa neuvottelua ja aivan takuuvarmasti seuraavaa kysymystä ”ottaisitko vielä jotain muuta,” vaikken ole tehnyt elettäkään pyytääkseni jotain oheistuotetta.

Kaikkein paras hämmennystä aiheuttanut tilanne oli erään tällaisen leipälafkan tiskillä, kun leivän käärijä kysyi työnsä päätteeksi, että sa-saa?

Emme tajunneet, että hän sanoi sanottavansa hieman laiskalla murteella ja jouduimme kysymään monta kertaa, että anteeksi mitä, emme ymmärrä. Lopulta harvinaisen tympääntyneen näköinen neitokainen korjasi sanomansa ”just sub” kysymällä, että ”just sandwitch?” jolloin meillekin meni jakeluun.

Sa-saa, tosiaan.

Näimme kerran myös tilanteen, jossa asiakas halusi subiinsa IHAN kaiken mitä firmasta vain irtosi ja opasti vielä leivänkäärijää melkein kädestä pitäen siihen, miten monta ripausta pippuria ja lurausta öljyä leipään piti laittaa. Tämä performanssi kesti niin kauan, että meinattiin jonottaessa nääntyä nälkään.

Jos tahtoo päästä näistä tilanteista helpolla, on syytä opetella ulkoa näiden lafkojen ruoka-ainesanasto ja erityisnimet tietyille leiville, juustoille ja kastikkeille. Muuten saa nähdä asiakaspalvelijan katseessa pienen kyllästyneen tuikahduksen: eikö se nyt itse tiedä mitä se haluaa.